Uutinen | 2013-10-03 | 08:50 AM

Pulsaattoripesukoneista nettiseurantaan - tällainen on sähkön historia Suomessa

Sähkötekniikan käyttö arkipäiväistyi 1900-luvun alussa, ja aika nopeasti myös suomalaiset pääsivät nauttimaan sähkölevyn, pesukoneen ja pölynimurin kaltaisista laitteista. Kodin arkea ryhdyttiin pyörittämään töpseli seinässä, ja nyt on edetty siihen pisteeseen, että sähkönkulutusta voi seurata netin kautta reaaliajassa. Mutta mitä siinä välissä tapahtui?

1900-luvun alkupuoliskolla Suomessa käytettiin hyvin vähän sähköä kotitalouksissa. Sähkövalaistuksen tarina alkoi ensimmäisenä, sillä Tampereella sytytettiin sähkövalot ensimmäistä kertaa jo vuonna 1882. Sen jälkeen suurimpia kaupunkeja ryhdyttiin sähköistämään, ja vuoteen 1920 mennessä melkein kaikissa kaupungeissa oli jo paikallinen sähkölaitos.

Kaupunkikodit alkoivat sähköistyä vähitellen, mutta sähkövaloa lukuun ottamatta kotitaloussähkölaitteiden käyttö jäi vähäiseksi.

- Sähkön kotitalouskäyttö alkoi Helsingissä näkyä vasta 1930-luvulla, ja maaseudulla sähköistys eteni vielä hitaammin. Jopa 1970-luvulla oli esimerkiksi Hämeessä paljon sähköttömiä talouksia ja kun kylälle vihdoin saatiin sähköt, vietettiin ”valojuhlia”, kertoo energia-asiantuntija Airi Laakkonen Vattenfallilta.

1950- ja 1960-luvut olivat Suomessa varsinaista kodinkoneiden kulta-aikaa. Sotien jälkeen alkoi voimakas jälleenrakennuskausi, johon myös naiset osallistuivat menemällä töihin kodin ulkopuolelle. Kun palkkatyö lohkaisi suuren osan päivästä, kotitöille ei jäänyt enää niin paljon aikaa. Apua haettiin teknisistä laitteista.

- Kotien koneistuminen oli Suomessa vauhdikkaampaa kuin muualla Euroopassa, sillä kotitöiden piti hoitua, vaikka naiset kävivät töissä. Etenkin valtavat säiliöpakastimet olivat suomalainen erikoisuus, ja myös pulsaattoripesukoneita käytettiin ahkerasti.

1960-luvulla sähköä käytettiin kodeissa huolettomasti, sillä se oli halpaa ja uudet sähkölaitteet helpottivat arkea huomattavasti. Esimerkiksi kotien lämmittäminen sähköllä alkoi olla yleistä.

- Sähkölaitokset aloittivat energianeuvonnan Suomessa ensimmäisen kerran 1960-luvun loppupuolella. Yksi syy siihen oli se, että ihmiset kaipasivat ohjeita uusien laitteidensa hankkimiseen, sijoittamiseen ja käyttämiseen, Laakkonen sanoo.

60-luvun loppupuolella kodeissa alettiin myös nauttia musiikista yhä enemmän, kun Philips julkaisi ensimmäiset c-kasetit. Niiden suosio jatkui vankkana 1980-luvun lopulle asti.

Energiakriisi väänsi energianeuvonnan täysille

1970-luvulla energianeuvonnalle alkoi olla todellinen tarve, sillä vuosikymmenen puolivälissä iski energiakriisi ja öljyn pelättiin loppuvan. Energiatalkoisiin kannusti myös valtiovalta, ja koteihin lähetettiin energiavinkkivihkosia, joissa kehotettiin sammuttamaan valot.

- Energiansäästövinkkejä todella tarvittiin, sillä sen ajan kodinkoneet olivat hirvittävän suuritehoisia. Esimerkiksi pesukoneet veivät 150 litraa vettä, ja myös pakastimet olivat kovia energiasyöppöjä, Laakkonen kertoo.

Kotityöt olivat edelleen pitkälti naisten vastuulla, ja muun muassa Työtehoseura opasti heitä hoitamaan ne mahdollisimman energiatehokkaasti. Nykypäivän vinkkelistä katsottuna silloiset vinkit olivat tuttuja perusasioita: sopivan kokoisen kattilan valitseminen ja kattilankannen käyttäminen tehostavat hellan käyttöä, pakastimeen laitetaan vain jäähdytettyjä ruokia, jotka on pakattu huolellisesti suljettuihin purkkeihin ja pusseihin ja niin edelleen.

- Myös kodinkoneteollisuus joutui lopulta kiinnittämään huomiota laitteiden energiatehokkuuteen. Esimerkiksi pyykinpesukoneen vedenkulutus väheni tuotekehityksen myötä muutamaan kymmeneen litraan.

1970-luku ei kuitenkaan ollut aivan pelkkää kodinkoneparaatia. Silloin lanseerattiin myös muun muassa kasetteja käyttävät videonauhurit, jotka vakiintuivat kotitalouksien käyttöön seuraavalla vuosikymmenen aikana.
Mikroaaltouuneja ja loisteputkilamppuja

1980-luvun kodinkonetulokas oli mikroaaltouuni, jolla suomalaiset innokkaina sulattivat ja lämmittivät ruokiaan. Edellisen vuosikymmenen paksulevyisiin liesiin verrattuna mikroaaltouuni oli hyvin energiatehokas laite.

- Sähköä käytettiin taas aika paljon, sillä myös vapaa-ajan asuntoja alettiin sähköistää. Sähköpatterit olivat yleisiä, kerrostaloasuntoihin rakennettiin saunoja ja hankittiin sähkökiukaita, kertoo Airi Laakkonen Vattenfallilta.

1980-luvulta on peräisin myös yksi sitkeästi nykypäivään asti säilynyt energiansäästövinkki, nimittäin loisteputkilamppujen sammuttamatta jättäminen ylimääräisen kulutuspiikin pelossa.

- Loisteputkilampuista tuli erittäin tärkeä vaihtoehto hehkulampuille, ja niitä oli paljon esimerkiksi kouluissa. Se oli kuitenkin väärä luulo, että niiden sytyttäminen ja sammuttaminen olisi vaikuttanut sähkönkulutukseen.

Ympäristötietoisuutta energiankäyttöön

1990-lukua leimasi jälleen energiansäästö, mutta sen taustalla ei ollut enää niinkään tavoite säästää sähköä ja sitä kautta rahaa. Energiantuotannon ja kiivaan kulutuksen vaikutukset ympäristöön alettiin pikkuhiljaa ottaa vakavasti, ja energiansäästövinkeillä pyrittiin nimenomaan vähentämään ympäristön kuormitusta.

2000-luvulla keskityttiin taas valaistusasioihin, kun kuluttajien käyttöön saatiin hehkulamppuja korvaamaan energiansäästölamput.

- Energiansäästölamppuja oli toki aikaisemmin, mutta nyt ne olivat kierrekantaisia ja soveltuivat ominaisuuksiltaan paremmin kotien valaisimiin, kertoo Airi Laakkonen Vattenfallilta.

2010-luvulla kuluttajat ovat ottaneet itse entistä enemmän vastuuta omasta energiankulutuksestaan ja sen seuraamisesta. Sähkösopimusten teossa on kannustettu muun muassa energian tuotantotavan valintaan, ja kodin sähkönkulutusta pystyy seuraamaan itse aikaisempaa tarkemmin.

- Kodin tai vaikkapa kesämökin sähkönkulutusta voi nykyään seurata etäohjattavalla pistorasialla, jota voidaan hallita netissä vaikkapa älypuhelimen kautta. Melkoista kehitystä verrattuna takavuosien sähkölaitteisiin, Airi Laakkonen nauraa.

Suomessa vietetään Energiansäästöviikkoa 7.-13.10.2013.

Lisätietoja:
Airi Laakkonen
Energia-asiantuntija
Vattenfall Oy
p. 040 7022 129