Ydinjätteen loppusijoitus

Käytetty ydinpolttoaine on eristettävä pitkäksi ajaksi. Radioaktiivinen jäte jaetaan normaalisti kolmeen ryhmään: matala-, keski- ja korkea-aktiiviseen jätteeseen.

Matala-aktiivinen jäte on niin turvallista, että sitä voidaan lajittelun ja pesun jälkeen käsitellä tavallisen jätteen tapaan. Se sisältää pääosin jätettä, kuten suojavaatteita ja suodattimia. Keskiaktiivinen jäte on eristettävä ja säteilysuojattava noin 500 vuodeksi, minkä jälkeen sitä ei enää pidetä vaarallisena.

Korkea-aktiivinen jäte koostuu käytetystä ydinpolttoaineesta. Säteilystä 99 prosenttia tulee korkea-aktiivisesta jätteestä, vaikka se muodostaa vain 5 prosenttia ydinjätteen kokonaismäärästä. Säteilevän ydinpolttoaineen suojaamiseksi tarvitaan useita metrejä vettä tai useita desimetrejä terästä. Puoliintumisaika (aika, jonka kuluessa radioaktiivinen materiaali menettää puolet radioaktiivisuudestaan) vaihtelee suuresti eri radionuklidien välillä, alle sekunnista miljooniin vuosiin. Siksi jäte on eristettävä hyvin pitkäksi ajaksi. Joidenkin arvioiden mukaan ajan on oltava ainakin 100 000 vuotta.

Ratkaisut vaihtelevat maittain

Jokaisen maan on huolehdittava omasta ydinjätteestään. Ratkaisut vaihtelevat jonkin verran eri maiden välillä, ja suunnittelussa on edetty eri vaiheisiin.

Ruotsin mallin mukaan käytetty ydinpolttoaine on ensiksi varastoitava vedenalaiseen sijoituspaikkaan ainakin 30 vuodeksi. Siihen mennessä noin 90 prosenttia säteilystä on haihtunut.

Sitten käytetty ydinpolttoaine siirretään geologiseen loppusijoituspaikkaan. Se koteloidaan erilaisiin suojamateriaaleihin, kuten kupariin ja rautaan. Kapselit varastoidaan 400–1000 metriä maan pinnan alapuolelle porattuihin holveihin ja tunneleihin ja ympäröidään bentoniittisavella.

Monissa maissa on Ruotsin mallin kaltaisia strategioita, ja vastaavan tyyppistä loppusijoitusta suunnitellaan monilla alueilla, mutta se ei ole vielä käytössä. Joissain maissa loppusijoitusstrategiat ovat kuitenkin yhä epäselviä.

Viimeksi päivitetty : 2014-03-18 12:42