Sähkön- ja lämmöntuotanto

Sähköä ja lämpöä tuotetaan useista erilaisista energialähteistä, kuten biomassasta, hiilestä, vesivoimasta, maakaasusta, ydinvoimasta, merienergiasta, öljystä ja aurinko- ja tuulienergiasta. 

Minkä tahansa sähköntuotantotavan perustan muodostaa sen kyky tuottaa peruskuormaa. Tavallisesti tästä huolehtivat ydinvoimalat, tietyt polttolaitokset ja vesivoimalat, jotka on suunniteltu erityisesti tätä tarkoitusta varten.

Tämän lisäksi vaaditaan säätövoimaa, jolla katetaan sähkönkulutuksen vaihtelut. Tämä on tärkeää myös siksi, että sähköverkkojen korkea laatu voidaan säilyttää. Säätövoiman lähteitä ovat ensisijaisesti vesivoima ja polttolaitokset.

Polttolaitoksia käytetään myös kulutuspiikkien kattamiseen tilanteissa, joissa sähkönkulutus on erityisen suurta.

Uusiutuvan energian lähteet, kuten tuuli-, aurinko- tai aaltoenergia, tuottavat energiaa usein vaihtelevasti tai epäsäännöllisesti ilmasto- ja tuuliolosuhteista riippuen. Kun sähköjärjestelmä alkaa käyttää enemmän energiaa, jonka tuotanto vaihtelee, tämä johtaa usein myös kasvavaan säätövoiman tarpeeseen.

Biomassa

Käyttämällä biomassaa fossiilisten polttoaineiden sijaan hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää merkittävästi, mutta suurempien volyymien toimitusvarmuuden takaaminen on vaikeaa. Biomassan käyttö sähköntuotantoon on tätä nykyä myös kalliimpaa kuin hiilen, kaasun tai ydinvoiman kaltaisten energialähteiden käyttäminen.

Hiili

Hiili sopii vakaaseen sähkön massatuotantoon kilpailukykyiseen hintaan, ja sitä on saatavana runsaasti. Hiilivoimaloista koituvat hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin korkeita.

Vesivoima

Vesivoima on EU-maiden johtava uusiutuvan energian lähde, eikä se aiheuta juuri lainkaan päästöjä. Vesivoimalat sopivat vakaaseen sähkön massatuotantoon samoin kuin säätövoimaksi, sillä niiden kapasiteettia voidaan muuttaa nopeasti. Uuden voimalan rakentaminen vaatii merkittäviä investointeja, mutta sen kaupallinen käyttöikä on pitkä.

Maakaasu

Maakaasun poltto aiheuttaa vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin muiden fossiilisten polttoaineiden. Se on kuitenkin muita fossiilisia polttoaineita kalliimpi energialähde, ja sen hinta vaihtelee suuresti. Maakaasun saatavuus voi olla jossain määrin epävarmaa, ja joillain maakaasua vievillä alueilla tilanne on poliittisesti epävakaa.

Ydinvoima

Ydinvoimaloiden hiilidioksidipäästöt ovat vähäisiä, mutta erittäin radioaktiivinen polttoaine on varastoitava turvallisesti pitkäkestoiseen säilytyspaikkaan. Ydinvoima sopii vakaaseen sähkön massatuotantoon. Uuden ydinvoimalan rakentaminen edellyttää mittavia investointeja.

Merienergia

Merienergia on uusiutuvan energian lähde, jossa sähköä voidaan tuottaa vuorovedestä, aalloista tai meriveden suolaeroista. Uudet teknologiat tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia, mutta ne ovat yhä kehitysvaiheessa.

Öljy

Öljyä voidaan käyttää sähkön ja/tai lämmön tuotantoon erilaisissa voimaloissa. Öljyä käytetään usein pelkästään kattamaan kulutuspiikkejä, jos muilla laitoksilla on ongelmia tai ne eivät pysty toimittamaan tarpeeksi energiaa esimerkiksi kylminä talvipäivinä.

Aurinkoenergia

Aurinkoenergia on nopeasti kasvava, uusiutuva energialähde, jonka aiheuttamat päästöt ovat hyvin vähäisiä. Aurinkoenergia tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia, jos teknologiaa pystytään kehittämään massatuotannon tarpeisiin ja tuotantokustannuksia alentamaan.

Tuuli

Tuulivoimasta ei koidu hiilidioksidipäästöjä, ja se on EU-maiden nopeimmin kasvava energialähde. Tuuliturbiinit muuttavat maisemaa, ja joidenkin mielestä ne ovat häiritseviä. Tuulienergiasta ei koidu polttoainekustannuksia, mutta sen kokonaiskustannukset ovat korkeat merkittävien investointikustannusten ja uusien tuulivoimapuistojen verkkokapasiteettiin investoimisen vuoksi. Tällä hetkellä tuulivoima on erittäin riippuvainen tukijärjestelmistä.

Viimeksi päivitetty : 2014-03-11 16:14